Suomen syksyinen luonto oli kauneimmillaan su 27.9. kun suuntasimme kohti Kotitalli Hersiriä. Ruskan väriloistoa, auringonpaistetta ja jopa kesäistä lämpöä oli tarjolla. Parempaa säätä 4h ratsastukselle ei olisi voinut ajankohta huomioiden olla!
 
Tallilla meitä oli vastassa vetäjämme Mari, ja hevosten jako oli ohjelmassa ensimmäisenä. Itselläni oli issikoista ja askellajiratsastuksesta jonkin verran kokemusta ja sain ratsukseni Risto Reippaan, tallin suurimman ja nopeimman hevosen, mutta jolla pitäisi tehdä töitä töltin eteen. Haaste vastaanotettu! Osalle ryhmää talli oli jo entuudestaan tuttu, minulle tämä oli eka kerta.
 
 
Hevoset haettiin laitumelta ja laitettiin kuntoon pihalla, osa hevosista piti kuoria hyönteissuojaloimen alta ja joillekin loimi jätettiin päälle reissun ajaksi. Satulalaukkuihin pakattiin eväät ja vesipullot. 
 
Reitti kulki hiekkateillä, hakkuuaukeilla ja metsissä. Puolukat loistivat mättäillä punaisina. 
 
 
Pari kertaa mentiin maantien yli ja maantien pientareella pieni pätkä, mutta onneksi issikat ovat liikennevarmoja. Alussa tahti oli maltillisempaa, mutta sitten päästiin vauhtiin. Oli useita lyhyempiä ja pidempiä laukka- ja töltti (… minulla ravi-) pätkiä, ja sitten jäähdyteltiin ja palauteltiin kävellen metsäpoluilla. Oma heppani oli jonossa kolmantena, ja jotta takaisin maksimaalisen vauhdin huuman, pidättelin laukkapätkien alkupuolella ja sitten pystyi laittamaan ”hanat auki” ja laukkaamaan kärjen kiinni, kärkihepalla kun ei ollut se vauhdikkain päivä. Sports trackerin mukaan huippunopeus oli 42km/h. 
 
 
Taukoa pidettiin metsän siimeksessä. Satulalaukkujen syövereistä kaivettiin eväsleivät, munkit, jumalaista mustaherukanlehtimehua ja sitten kahvia kuksasta. Maistui todella hyvältä (toki siinä vaiheessa kuiva näkkäri ja esanssimehukin oisivat varmaan maistuneet.) Oli ihan hyvä, etteivät eväät olleet buffetähky-kaliiperia, koska liikuntasuoritus siitä vielä jatkui. Tauon aikana kropassa alkoi tuntumaan se, että en käy ratsastamassa kovin säännöllisesti, mutta pääsin kuitenkin selkään takaisin. Reitin jälkimmäinen puolisko oli ehkä aavistuksen vauhdikkaampi, ja muutamia tölttiaskeleitakin sain ratsustani irti. Askellajiratsastus vaatii vielä vähän harjoitusta, varmasti töltti olisi voinut irrota vähän useammin, mutta toisaalta en kovin kauaa jaksanut vääntää hepan kanssa, jos ravi on mieluisampaa, niin relax, ravatkoon mun puolesta. 
 
 
Siinä kaunista syksyistä luontoa katsellessa ja kavioiden kopsetta kuunnellessa, vaivuin välillä zen-olotilaan ja silmään meinasi herahtaa kyynel kun ajattelin, miten hyvin asiat voivat ihmisellä olla tässä ja nyt. Mutta sitten lonkankoukistajat muistuttivat olemassaolostaan kramppaamalla ja zenit haihtui aika tehokkaasti:D
 
Satulasta nouseminen oli odotetusti aika vaikeaa fyysisesti ja kävely muistutti cowboy-tyyliä. Note to self – vois käydä useamminkin ratsastamassa niin kroppa ei  ehkä näin reistailisi… Hevoset saivat ansaittua heinää ja itse sain vielä vähän aivopähkinää kun piti ratsuni pujottaa hyönteisloimen sisälle. Osa hepoista oli alkanut kasvattaa jo talvikarvaa, ja keli oli heille vähän turhan hikinen, joten ämpärillä ja sienellä pääsi myös lotraamaan ennen kuin hevoset vietiin takaisin laitumelle. Toki heti menivät piehtaroimaan mutaisimpaan mahdolliseen kohtaan. 
 
 
Tallille haluaisin ehdottomasti tulla uudestaan, etäisyys Espoosta ei ole ylivoimainen, hepat olivat kivoja, vauhtia riitti ja maasto on todella kaunista.
 
Vauhtimaastoterveisin, 
Saara Sinervä
Teekkariratsastaja jo vuodesta 1998
 
Kuvat: kansikuva Pihla Haukinen, 1. kuva Saara Sinervä, 2.-4. Vaelluksen vetäjä Mari Jääskeläinen, 5. Pihla Haukinen

English below. Lähde Paratiisimäen islanninhevosvaellukselle Vihdin Selkiin sunnuntaina 27.9.2020! Vaelluksen järjestää kotitalli Hersir, joka on Suomen vaellustallien liitto ry:n Priimatalli-jäsen! Viime vuoden Levoinkosken vaellus oli todella onnistunut, Teralaisen kirjoittaman vaelluskertomuksen voi lukea täältä

Talli kuvailee vaellusta sivuillaan seuraavasti:

Tämä on meidän suosituin retki!!!
Upea nelituntinen sisältää vaihtelevia maastoja, kaikkia neljää tai viittäkin askellajia käyttäen. Retken puolivälissä pysähdymme nauttimaan eväitä luonnonhelmassa tai grillikatoksella.
Kun on syöty, jatkamme matkaa kauniissa paratiisimaisissa maisemissa. Luomu/kasvispainotteiset eväät sisältyvät hintaan.

Vaelluksen hinta on 105e/osallistuja ja mukaan mahtuu korkeintaan viisi henkilöä, ilmoittaudu siis pian varmistaaksesi paikkasi! Hinta sisältää eväät retken aikana. Vaellukselle voivat lähteä mukaan sellaiset ratsastajat, jotka hallitsevat hevosen itsenäisesti kaikissa askellajeissa. Painoraja 90kg. Vaellus alkaa aamupäivällä ja paikalla on oltava viimeistään 45min ennen vaelluksen alkua.

Vaellus järjestetään säävarauksella (liiallinen kuumuus, myrsky tai ukkonen voivat aiheuttaa peruuntumisen). Pyrimme järjestämään kimppakyydit tallille. Lähetämme laskun ja lisäinfoa ilmoittautumisajan päätyttyä. Vaellus toteutuu, jos ilmoittautujia on vähintään kolme.

Sitova ilmoittautuminen alkaa 3.8.2020 ja sulkeutuu 6.9.2020.

ENGLISH: The so called ”Paradise hill trail” is stable Hersir’s most popular trail. Duration is four hours with a snack break along the way. The event costs 105 euros. You must have previous riding experience in all paces (walk, trot and canter), icelandic horses may be small but they are fast. Weight limit is 90 kg.

The trekking trip starts before noon. The event can be cancelled due to bad weather (storm or thunder), but rainfall does not qualify as such, so dress according to the weather!

We try to arrange so that those without a car can hitch a ride from other participants. We well send the invoice and more information about the trekking trip after sign up closes.