Päivän ratsuna neljä ärrää = Reipas ja Rehti Ruskea Ruuna

Minunlaiselleni aivan-liian-harvoin-ratsastajalle harvemmin aukenee tilaisuus ihan perinteiselle koulutunnille, yleensä kun koulutunnit vaatisivat jotain kurssia tai vakiotuntijärjestelyitä. Solbacka oli itselle myös uusi tallituttavuus, joten sitäkin enempi syytä ilmottautua mukaan! 


Itsellä on vuosia siitä, että olen mennyt jossain muualla kuin issikoilla maastossa, ja vieläkin kauemmin siitä, että olen ylipäätään kentällä mennyt muilla kuin issikoilla tai muuta kuin westerniä. Hieman jännitti, että kestääkö kunto, tai osaanko edes harjoitusravia enää, tuleeko ikävä tölttiä tai jogia. 


Autolliset nykyisiä ja entisiä opiskelijoita saapui tallille ohjeistettuun aikaan 25min ennen tunnin alkua, mutta hevosten valmistelussa meni yllättävän paljon aikaa ja tunti pääsi alkamaan ehkä 10min aikataulusta myöhässä. Omalla hevosellani, 4R (Rehti ja Rehellinen Ruskea Ruuna) ”Peikolla” ei sentään ollut mitään kovin eksoottisia varusteita tai turparemmejä pähkäiltävänä. Korona-aikaan kukin oli aikalailla omillaan hevosensa varustelun kanssa, olisin kyllä toivonut että olisi tallin puolelta käyty katsastamassa tilannetta ennen tunnin alkua tai muuten tarkistettu, että kaikki ok. Omalta hepaltani jouduttiin satula asemoimaan uusiksi maneesissa, itse kun olen satuloinut viime vuosina vain issikoita, joilla satula tulee vähän eri kohtaan kuin muilla hevosilla. Jännitti myös selkään nousu ilman roikkumisapua (jälleen, koronasäädökset ja olit omillasi) mutta onneksi oli portaat, mitä käyttää apuna. 

Tunnilla teimme siirtymäharjoituksia käynnistä raviin ja takaisin, ja se harjoitusravi ei ollut niin kauheaa, kuin mitä pelkäsin. Kevyessä ravissa opettajamme Anne antoi ihan uuden ahaa-elämyksen, kevennyksen ei pitäisi lähteä reisistä, vaan lantiosta ja vatsalihaksista. Aina oppii uutta! Koukeroiden sijaan keskityimme harjoittelemaan hevosen suoraa linjaa. 


Laukka ympyrällä meni myös kivasti, syke kyllä nousi vauhdin funktiona mutta olin yllättynyt miten hyvin meni. Kunnes vaihdettiin suuntaa vasempaan kierrokseen, ja piti laukata ympyrällä. Ei siitä tullut yhtään mitään. Selvisi, että olen toispuoleisen kiero ja vino, ja ympyrällä mun paino on täysin vasemmalla, ja hevonen ”kaatuu” alleni ja Peikko-poloinen yritti parhaansa mukaan pitää tasapainonsa menemällä ympyrän keskustaa kohti. Kun oikein keskityin siihen, että painan oikeaa jalustinta alas, sain sentään muutaman suht ok laukka-askeleen ympyrällä, vaikka se asento soti koko lihasmuistiani vastaan. Note to self, sitten kun joskus pääsee hierojalle, pitää luntata tästä tekstistä, kumpaan suuntaan oli ongelmat, ja ehkä hieroja sit osaisi toispuoleisuutta vähän korjata. 


Selästä alas tulo oli sit oma shownsa, lonkan seudun lihaksisto huusi hoosiannaa ja alkavaa lihaskramppia piti hätyytellä pitämällä jalkoja hetken satulan kaaren etupuolella, sit pystyin vasta edes ajattelemaan oikean jalan heilautusta takakaaren yli. Mieleen tuli fyssarin ohjeistamat lämmittelyliikkeet ja taktisten lihasten aktivoinnit, joita en tietenkään muistanut tehdä ennen satulaan nousua. Ehkä ens kerralla. Satulassa voisi myös käydä nykyistä useammin, niin ehkä lihaksetkin sit tottuisi. 


Summa summarum – talli oli kiva, logistiikka ei mahdoton, hevoset kivoja, puitteet kohdillaan ja opettaja oli todella hyvä. Tulisin tallille mielelläni uudestaan yksittäiselle tunnille, jos niitä järjestetään. Kiitos Teekkariratsastajille!

t. Saara Sinervä

Teekkariratsastaja vuodesta 1998